Tuesday, November 30, 2004

Mistä sitä saa?

Avionrikkoja löytää kaltaisiaan aika hyvin Deitistä ja Iskurista. Jos on enemmän netti-ihminen kuin todelliseen elämään suuntautunut. Sitten on vielä Romanssi. Mutta näissä nettijutuissa on aina vaarana törmätä johonkin eitoivottuun ominaisuuteen ihmisessä, esimerkiksi sairaalloinen ihralihavuus tai valehdeltu ikä. Netissä tutustuminen kuitenkin säästää aikaa kun kumpikin voi suoraan sanoa, mitä tahtoo ja 'kosiskelu'vaihe käydään läpi nopeaan tahtiin virtuaalisesti ja sitten siirrytään real lifeen harrastamaan sitä seksiä.

Minulla on ollut pari sutaisua nettimaailman kautta. Yksi oli aivan järkyttävä kokemus, en viitsi puhua siitä täällä koska se oli liian masentava. Lyyli valehteli ikänsä, painonsa, kaiken. Toisaalta se voi vaikka naurattaa muutaman vuoden kuluttua.

Monday, November 29, 2004

Avionrikkojan teesit

1. Avioliitto on sopimus. Annat uskollisuuden ja yksiavioisuuden ja toinen antaa oikeuden harrastaa seksiä kanssaan. Jos toinen vääntää seksihanan kiinni, raukeaa sopimus toiseltakin osin. Pettävä osapuoli ei ole yksin syyllinen jos kaupan toinen osapuoli luopuu velvoitteistaan.

2. Mitä partneri ei tiedä se ei myöskään häntä satuta. Pettäminen ei ole keneltäkään pois. En aina tajua sellaisia miehiä ja naisia, jotka pelkäävät kuolemakseen saavansa petturin puolisokseen. Heillä voi hyvin jo sellainen olla, eivätpä vain itse sitä tiedä.

3. Älä koskaan luota täysillä pettämiskaveriisi. Varmin tapa saada ongelmia on alkaa vongata sinkkuja jotka etsivät rakkaussuhdetta. Viisain tapa on yrittää löytää aviossa tai avossa elävä pettämiskumppani jolla on sama elämäntilanne kuin sinulla itselläsi. Ne eivät lörpöttele niin halullisesti. Sinkkuja voi myös sutaista mutta mielummin yhden illan jutun tyyppisesti, jolloin ei tarvitse vaihtaa puhelinnumeroa tai välttämättä edes sanoa oikeaa nimeä.

4. Kondomi päällä joka säällä. Poikkeuksen voi tehdä sellainen tapaus että pettämiskaveri on itsekin vakisuhteessa. Tarkka harkinta on kuitenkin paikallaan.

5. Pettäminen ei välttämättä tarkoita sitä että avioliitossa olisi 'ongelmia'. Itse asiassa on virheellinen käsitys ymmärtää asia näin. Kyseessä on biologia. Miehen luonnollinen tarve on levittää siementään ja siksi yksi nainen muuttuu lapset saatuaan seksuaalisesti vähemmän viehättäväksi. Miehen biologian kannalta nainen on tehtävänsä tehnyt. Mutta yhteiskuntahan hajoaisi ja lapset kärsisivät, jos jokainen vain seuraisi munaansa uusiin avioliittoihin. Siksi viisainta on pysyä ykkösliitossa ainakin siksi kunnes lapset ovat suuria. Pettävä voi hyvin rakastaa puolisoa kuin perheenjäsentä mutta intohimon mentyä se ei enää palaa.

6. Ympäristön tuomitseminen on usein tekopyhää ja joskus kateudesta johtuvaa. Moni piilossa pettävä tuomitsee pettämisen julkisesti, mutta ramppaa silti yöjalassa kun silmä välttää. Moni myös kadehtii täysillä elämää eläviä ihmisiä, koska oma liitto on kuiva ja siinä vain pelosta ollaan uskollisina.

- -

Näin toistaiseksi, ehkä myöhemmin tulee vielä lisää. En käsitä sellaisia miehiä jotka pelkäävät hysteerisesti tulevansa petetyiksi, ihan kuten en käsitä sellaisia naisiakaan. Mitä te ette tiedä ei myöskään teitä satuta. Olen miesasia mies muttei minun miesasiani ole sitä että tahtoisin vangita oman vaimoni kotiin. Häntä seksi ei kiinnosta, asia selvä. Minua kiinnostaa. Olen ollut monen varatun naisen kanssa.

Sunday, November 28, 2004

Onnellisen avioliiton avaimet petturin taskussa?

Monesti pettäminen voi, outoa kyllä, pitää avioliiton kasassa. Minä uskoisin eroavani, jos en välillä pääsisi naisen syliin kodistani, jota on alkanut hallita äitinainen. Myönnän kirjoittavani provosoivasti, joku voi kuvitella, että olen nk. 'provo'. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Tarvitsen arjen ulkopuolisen seikkailun jaksaakseni arkea.

Suomi on vahvojen naisten maa. Täällä naisilla on valta syyllistää miehiä ja määritellä miesten puolesta perhearvot ja hyvän miehen ja hyvän naisen määritelmät. Minua raivostuttavat sellaiset naiset, jotka esittävät marttyyriä ja valittavat äitivihamielisyydestä. Ilmeisesti vain yksi oikea mielipide sopii Suomeen aina kerrallaan. Parin kymmenen vuoden välein sitten vähän tarkastetaan ja korjataan. Sitä ennen ainoalla oikealla mielipidejyrällä murskatut ihmiset saavat jäädä vaan verissään lojumaan taistojen tielle.

Kysyisin äideiltä että oletteko mielestänne täysin syyttömiä siihen vihamielisyyteen jota kohtaatte? Harvoinpa tuollainen tunne syyttä tulee. Menkää itseenne.

Biologia saa meidät kaikki lopulta nalkkiin. Miehet menevät naimisiin yhden naisen kanssa ja huomaavat pian saaneensa jotain ihan muuta. Naiset kuvittelevat haluavansa lapsia ja ne saatuaan tajuavat etteivät nämä olekaan sitä mitä tahdottiin. Lopputulos on vähemmän onnellinen avioliitto jossa pitää jaksaa sinnitellä jollakin tavalla. Naiset menevät kansalaisopistoihin, miehet kakkosnaisten syliin. Pääasia on kai että lapsilla on kuitenkin vanhemmat.

Saturday, November 27, 2004

Äitivaimoista

Pettäminen on sellainen harrastus, että sitä on syytä harrastella salaa. Pääsääntöisesti tämä toiminta tuomitaan ja pettäjä nähdään aina syyllisenä.

Kerron omasta avioliitostani. Menin naimisiin kauniin, vaalean ja hyväntuulisen naisen kanssa, joka kiinnitti huomiota ulkoasuunsa ja piti paljon elokuvista ja muusta. Mistä nyt on tullut kotiini tämä ärtynyt ja verkkareihin pukeutuva ryppyotsa nainen, jonka kaikki aika menee lasten hoivaamiseen? Muuta yhteistä entiseen ei ole kuin hiusten väri. Pituuskin on leikattu pois. Menin naimisiin ajatellen että saan vaimon ja sainkin äidin.

Rakastan vaimoani edelleenkin, mutta rakastan häntä kuin siskoani tai äitiäni. Naista hänessä en näe enää. Se on kadonnut jonnekin kurahousujen ja muovilapioiden maailmaan. Tai ehkä lapset hautasivat naiseni hiekkalaatikkoon.

Minua tympäisee se muutos joka elämässämme on tapahtunut. Koetan ymmärtää vaimoa, mutta se ei aina ole helppoa. Ennen meillä kävi paljon vieraita ja itsekin olimme sosiaalisia. Nykyisin vaimo ei enää jaksa mitään, ei ole kiinnostunut mistään. Erityisesti lapsettomia pareja tuntuu melkein vihaavan ja niitä on meidän kaveripiirissämme aika monta.

On helppoa tehdä tässä tilanteessa miehestä aina syyllinen, mutta en usko kovinkaan monen miehen olevan parempi tai kestävämpi kuin olen itse. Useimmat kuitenkin lankeavat vaikkeivat siitä julkisesti kerrokaan. Pikkujouluaikahan on muuten taas edessä.. ;)

Friday, November 26, 2004

Pettäjän tie on lavea ja makea

Minun pitäisi varmasti esitellä itseäni hiukan. Olen 36-vuotias miespuolinen kansalainen. Ammatti: insinööri. Avioliittoa takana pian 11 vuotta. Vaimo toimii työkseen sairaanhoitajana. Meillä on kaksi lasta, kumpikin alle kouluikäisiä.

Maltoin odottaa viisi vuotta avioliiton solmimisen jälkeen ja sitten alkoivat vieraat vuoteet houkuttaa. Avioon mennessäni olin tarpeeksi toiveikas ja lapsellinen uskoakseni, että tämä kestää ja kiusauksia ei tule. Olin väärässä.

Ensimmäinen aviorikokseni tapahtui humaltuneena. Tapahtumapaikkana oli klassisesti firman pikkujoulu. Se oli yhden illan sutaisu, joka oli helppoa painaa villasella koska toinen osapuolikin oli naimisissa eikä halunnut mitään häslinkiä.

Minulla on ollut kymmenkunta sivusuhdetta, joiksi lasken suhteet, jotka ovat enemmän kuin yhden illan juttuja. Pelkkiä panoja on tietysti ollut enemmän.

Haastoin Portti naisten maahan kirjoittajan kertomaan kantansa pettämisestä. Se ei minua yllättänyt, juuri näin suurin osa naisista kai ajattelee. Mies on luontonsa puolesta erilainen. Meihin on luonto istuttanut voimakkaan tarpeen lisääntyä ja saada seksuaalista vaihtelua. Tietysti nainenkin kokee seksuaalista nautintoa, mutta naisen tähtäimessä on aina pitkäkestoinen suhde ja lastenhoito.

Minä väitän että mitä kumppani ei tiedä, se ei häntä satutakaan. Koko käsitys siitä, että parisuhteessa pitäisi olla täysin rehellinen on uskomatonta tuubaa. Jokainen meistä kuitenkin valehtelee päivittäin. Kun sanot selluliittiselle vaimollesi, että hänen peräpäänsä on upea, sinä valehtelet. Kun sanot vaimollesi, ettei hän näytä paksulta sinä valehtelet. Mitä hyvää rehellisyys toisi tullessaan, jos pelkän fyysisen tarpeen tyydytyksen pitäisi tulla ilmi ja päättää avioliitto? Kumpikaan ei tulisi onnelliseksi. Lapset kaikkein vähiten.

Rehellisyyttä arvostaa moni nainen, muttei sitä tosipaikan tullen haluaisikaan. Me haluamme että meille valehdellaan, tässä on kaikki pähkinänkuoressa.

Thursday, November 25, 2004

Tervetuloa avionrikkojan synkkään maailmaan

Minun elämäntapani on nimeltään petos. Aviossa reilut kymmenen vuotta ja noin saman verran rakastajia, more or less. Niistä ja päivittäisestä elämästäni tulee kertomaan tämä blogi.
Sänkyhommista ei puoliso tiedä. Tieto voisi tuoda tullessaan eron. Ero ei ole tervetullut, koska meidät liittävät yhteen monet taloudelliset seikat. Minulla on paljon ystäviä joiden epäilen myös harrastavan lihan piilotusta. Mutta kukaan meistä ei puhu eikä kersku naimisillaan. Olemme liian kainoja. Joskus sen vain silti vaistoaa, jostakin katseesta tai hymystä.