Friday, November 26, 2004

Pettäjän tie on lavea ja makea

Minun pitäisi varmasti esitellä itseäni hiukan. Olen 36-vuotias miespuolinen kansalainen. Ammatti: insinööri. Avioliittoa takana pian 11 vuotta. Vaimo toimii työkseen sairaanhoitajana. Meillä on kaksi lasta, kumpikin alle kouluikäisiä.

Maltoin odottaa viisi vuotta avioliiton solmimisen jälkeen ja sitten alkoivat vieraat vuoteet houkuttaa. Avioon mennessäni olin tarpeeksi toiveikas ja lapsellinen uskoakseni, että tämä kestää ja kiusauksia ei tule. Olin väärässä.

Ensimmäinen aviorikokseni tapahtui humaltuneena. Tapahtumapaikkana oli klassisesti firman pikkujoulu. Se oli yhden illan sutaisu, joka oli helppoa painaa villasella koska toinen osapuolikin oli naimisissa eikä halunnut mitään häslinkiä.

Minulla on ollut kymmenkunta sivusuhdetta, joiksi lasken suhteet, jotka ovat enemmän kuin yhden illan juttuja. Pelkkiä panoja on tietysti ollut enemmän.

Haastoin Portti naisten maahan kirjoittajan kertomaan kantansa pettämisestä. Se ei minua yllättänyt, juuri näin suurin osa naisista kai ajattelee. Mies on luontonsa puolesta erilainen. Meihin on luonto istuttanut voimakkaan tarpeen lisääntyä ja saada seksuaalista vaihtelua. Tietysti nainenkin kokee seksuaalista nautintoa, mutta naisen tähtäimessä on aina pitkäkestoinen suhde ja lastenhoito.

Minä väitän että mitä kumppani ei tiedä, se ei häntä satutakaan. Koko käsitys siitä, että parisuhteessa pitäisi olla täysin rehellinen on uskomatonta tuubaa. Jokainen meistä kuitenkin valehtelee päivittäin. Kun sanot selluliittiselle vaimollesi, että hänen peräpäänsä on upea, sinä valehtelet. Kun sanot vaimollesi, ettei hän näytä paksulta sinä valehtelet. Mitä hyvää rehellisyys toisi tullessaan, jos pelkän fyysisen tarpeen tyydytyksen pitäisi tulla ilmi ja päättää avioliitto? Kumpikaan ei tulisi onnelliseksi. Lapset kaikkein vähiten.

Rehellisyyttä arvostaa moni nainen, muttei sitä tosipaikan tullen haluaisikaan. Me haluamme että meille valehdellaan, tässä on kaikki pähkinänkuoressa.

1 Comments:

Blogger sofia32v said...

Joudun taas kommentoimaan kun luen näitä tällä tavalla jälkijättöisesti. Ymmärrän kyllä pointtisi: en itsekään ymmärrä naisia, jotka naimisiin mentyä heittäytyvät ihan hunningolle. On kohteliasta toista kohtaan pitää itseään kunnossa. Mainitset vaimosi olevan töissä - toivon hartaasti, ettei hän ole vihainen ja väsynyt vain siksi, että oman työnsä lisäksi hän hoitaa lapset ja kodin yksin. Kai autat häntä? Minä itse opiskelen ja käyn töissä, ja koirakin on. Jotkut päivät ovat niin täynnä, että kotiin tultuani haluan vain nukkumaan. Onneksi minulla on mies, joka niinä päivinä siivoaa ja tekee ruoan. Jos joutuisin vielä tekemään nekin, en varmasti enää jaksaisi seksiä harrastaa, ja teen sitä todella mielelläni. Mietin myös, oletko puhunut vaimosi kanssa ongelmasta? Sanoisin, että jos olet, eikä hän yritä mitään tehdä sen eteen, niin siinä tapauksessa olet tietenkin oikeutettu hakemaan seksiä muualta.

January 6, 2005 at 8:09 AM  

Post a Comment

<< Home